SILAKKAKEITTO

poikkeustapaus

2012-02-26T00:46:00.000+02:00

On ollut hieman jänniä poikkeamia tässä runottoman todellisuutemme lomassa viime aikoina, parisen viikkoa. Blogikin on kyllä sen mukainen. Ei tästä haittaakaan ole, enpähän ole kirjoittanut turhuusjuttuja. Enkä muuten aio tehdä sitä nytkään. Paitsi ihan tämän verran.

Ensi viikon lukujärjestykseni näyttää tältä:

Mutta arvatkaa mitä, en ole aivan toimettomana. Aion lukea ihan hillittömän paljon kirjoituksiin, nimittäin nekin yllättää ja on enää muutaman viikon päässä. Hui.

Vaikken koiria ole treenannutkaan, sanottaneenko syyksi nyt vaikka etten ehtinyt tai ei ole innostanut tai ihan mitä vaan, onko sillä edes väliä.
Norrille tein jonkinlaiset palauttelutreenit joskus, vain todetakseni että kyllähän se seurata jaksaa ja seisomista ei muuten oikeesti osaa, ilmankos heitti maahan kokeessakin. Siri on aika cool tokokoira ja pk-koira, se on vähän etsinyt esineitä lumipenkoista ja repinyt patukkaa, jos sitä treenaisi ihan kunnolla, ehkä sen kanssa voisi vielä joskus kisata... No en minä jaksa, onhan se jo todettu, että siinä vaiheessa, kun juttu alkaa mennä totisemmaksi treenaamiseksi, kaikki kaatuu. On kivaa vaan tehhä jotain kivajuttuja välillä.

Siis ei tämä ollut taaskaan se pointti. Vaan Norri ja TUNNARI. Mulla oli puolittainen kriisi, että kuinka semmosen liikkeen opettaa pikkukoiralle, joka HÖLPPYÄÄ noin paljon. Koitin hajuerottelua, koitin ensin yhden palikan etsimistä. Ja jotain semmosta epämääräistä. Ensimmäinen (se mielenkiintoisin) vaihtoehto meni silkaksi turhautuneeksi murinaksi.
Arpomallahan onnistuu parhaiten, veikkaan. Tuntuu, että kun multa kysytään, kuinka olen jotain opettanut, ei mulla ole varsinaista vastausta. Se vaan oppi sen.
Heitin tunnarikapuloita kasaan noin miljoona ja niistä yksi oli oma, vähän erillään muista. Jossain vaiheessa ja erittäin vahingossa aiemmin Norri on oppinut, että OMA tarkoittaa, että nyt on haettava joku tuommonen palikka, tai jotain semmosta. Eli koiralle käsky, se pinkoo palikkakasalle, koittaa ottaa ensimmäisen, josta seuraa kielto ÄPÄP, minkä pikkukoira kestää, tottakai, tommosessa hölppyämismoodissa. Kävi välissä haistelemassa mm. kauempana olleet lapaset. En ees tiedä mitä tapahtui, jossain vaiheessa riittävän monen (ei nyt aivan hillittömän monen) väärän kapulan kiellon jälkeen Norri tajusi että AHAAAA on haisteltava. En ees tiiä. Jotenkin se palautti oman, seuraavilla toistoilla se niinkun vaan osasi?
Seuraavina päivinä se osasi vieläkin. Toki muut palikat on vielä hajuttomia, mutta se haistelee ja tajusi idean. Hehe.

Onhan se ny aika jännää.

tääkin jää soimaan niin päähän, että oli ihan pakko.

ei ees papukaijamerkkiä

2012-02-12T14:29:00.000+02:00

Norri matkaan ja Tampereelle. Kisapaikkanamme oli tänään Koirakoutsin lämmin tekonurmipohjainen halli Tampereen Lielahdessa. Tuomarina Tiina Heino, liikkurina Vesa Kallio.

Matka sujui ihan hyvin, mistä olen iloinen. Se nukkui sylissä, ei kuolannut tai uikuttanut tai mitään.
Pysähdyttiina aika loppumatkasta nopeasti kerran, kävelytin vähän Norria ja se vaikutti ihan normaalinorrilta, itsevarma ja hölppyää jne. Melkein pelotti, että onko se liiankin intona...
Mutta eipä tarvinnut pelätä moisia. Se onni ei kestänyt pitkään, jätin nimittäin hetkeksi Norrin pois käsistäni, autoon muussa seurassa. Sen parin minuutin aikana eläin alkoi stressata ja kuolata aivan hervottomasti. Ja kun se alkaa, niin ei muuten tule loppua. Huoh. Että sinne sitten, sitä kuolaamista kesti paikkamakuuseen asti, vaikka siinä vaiheessa kisapaikallakin oli oltu jo kauan.

Ja eläintä pelotti, itseni sain pysymään kasassa. Koiralla ei suurtakaan reaktiota mihinkään, makoili kyllä takin päällä ihan rauhassa, kun sen mahdollisuuden tarjosin.

Paikkamakuu 9 paras pieni<3 Pelkäsin tätä ihan hirveästi, ja kieltämättä oloani ei ainakaan rauhoittanut muutama ilmennyt seikka. Se, että vieressä ollut koira osoitti ennen kehäänmenoa runsaasti kiinnostusta Norria kohtaan. Se, että rivin toisesta päästä yksi koira sinkosi piilolle heti. Ja se, että Norrin toisella puolella ollut koira haukkui lähes taukoamatta koko kolme minuuttia.
Mitä Norri? Pysyy, ei nouse edes istumaan, palatessani piilosta se tuijottaa tuomaria kaula pitkänä, motiivia tähän toimintaan en tiedä, mutta sielläpä oli. Pistemenetys johtui eläimen hitaasta reaktionopeudesta lopussa, siis meinaan siitä, että ehdin huikata puolikkaan toisen käskyn sivulletuloon, vaikka koira oli periaatteessa jo nousemassa.

Seuraaminen 7,5 hukassa. Seuraamiskaavio oli aivan törkeän pitkä, siis suhteessa siihen, että noin pienen koiran kanssa tulee niin helposti automaattisesti hidastettua askelta, että se pysyy mukana.
Luoksetulo 6 "se on niin kovin vähän mitä on noin pienen koiran kolme mittaa..." ja ravilla loppumatka. 30m on aivan hillittömän paljon. Tajusin sen vasta katsellessani sitä ravaamista.
Maahanmeno 9,5 ihan sievä, tosin olikohan ennakoimassa... Pistemenetys tuli lopun perusasennosta, jota Norri söpönä korjaili taaksepäin, vähän liikaa.
Seisominen 0 valahti maahan.
Nouto 0 kaksoiskäsky lähtöön, sitten lähti kyllä ok. Oli palauttamassa ravilla, kapula tippui. Uusi käsky, jolla nousi, mutta tippui taas. Vielä yhdellä käskyllä ja apujen kanssa sain kapulan ja koiran lopulta viereeni.
Kaukot 5 vajaat istumiset ja lopuksi valahti liian ajoissa maahan.
Hyppy 6 kaksoiskäsky sekä hyppyyn että istumiseen.
Kokonaisvaikutelma 8 tuomari sanoi, ettei virta riittänyt ihan loppuun asti, minä sanoisin ettei sitä virtaa ollutkaan. Periaatteessa kuitenkin ihan sievä ja osaava koira ja kuulin tuomarin nauravan suunnilleen jokaisen liikkeen lopussa, tosin mille, en tiedä...
AVO3 114p

Hei ei mulla jäänyt ees paha fiilis. Päästyäni kehästä menin juoksemaan eläimen kanssa pitkin kävelykatuja että hei mitä täällä tapahtuu ja nauroin ja siellähän se juoksenteli. Ei niin onnellisena, kun yleensä, mutta ei myöskään kurjana korvat luimussa.

Veikkaa vikakohdaksi automatkoja, kieltämättä kävi mielessä, että olisiko se eläin ollut skarppina ilman sitä pysähdystä, ilman että se olisi edes päässyt aloittamaan sitä kuolaamista.
Mutta ei auta enää. Kyllä Norri sai ihan mukavia ihmiskohtaamisia, huiskutti niille häntää. Ehkä vielä joskus.

Toukokuussa me haetaan sen ykkönen.

muutama terrieri ja kylmä

2012-02-09T19:03:00.001+02:00

Viime viikonloppuna olin näyttelyssä katsomassa koirilta siruja, olipa jännää taas! En ollut koskaan käyttänyt sirunlukijaa, mutta eipä se ollutkaan niin mahdoton, vaikka hieman pelotti. Olipa mukava nädä vähän terrierejä ja saada semmosta uutta näkemystä, en ole koskaan kiinnittänyt varsinaista huomiota, mitä nyt tuttujen muutamat, mutta yleisesti.
Muun muuassa sk.kettuset aiheutti ajatuksen HALUUN TUOMMOSEN. Oli monta muutakin ihan hurmaavaa eläintä, kiipesi sylissä vaikka huidoin ällöttävän piiputtavan laitteen kanssa. Oi :-)

Näin muutoin ei ole tapahtunut mitään erityisen mainittavaa. Olen yrittänyt lenkittää koiria tuolla jäätävässä ulkoilmassa, ja kieltämättä kyllä pitää pukeutua melko runsaasti. Yllättävää kyllä, Norri ei palele paljoakaan, silti olen heittänyt sille takkia päälle. Sipiä pientä kyllä palelee, se mielummin pysyisi kyllä sisällä :--( Mutta jos kulkee nopeasti, ei palele ja sitten on ihan kivaa!
Yksi päivä pääsin koulusta jo kahdeltatoista, olipa mukava lenkkeillä siihen aikaan!

Norrin tokojen osilta luoksari saatiin vihdoin kasaan, vaikka se menikin vähän tiukille ajan puolesta... Ongelmahan oli se, että eläin oli oppinut kyllä käskystä pysähtymään, mutta vasta tasaisen välimatkan päähän aina, se oli yhdistänyt sen paikan, toki, kun aluksi tehtiin vaan lyhyeltä matkalta. Vaati vaan muutaman toiston käskyn jälkeen suoraan vapautuksen takapalkalle. Sitten se yhtäkkiä olikin ok!

Avoimessa koiria on noin miljoona. Olo on ihan luottavainen, mutta mikäli se ei riitä, niin ei sitten.
Yksi lenkkimurraus tässä kyllä kävi ja ehdin maalailla ties mitä epäonnistumisia. Kiitos palauttamisesta maanpinnalle.

kessä vika

2012-02-06T19:20:00.001+02:00

nopea välikysymys, joka on kuitenkin pakko kysyä.

näyttääkö koko blogi ihan keltaiselta, semmoselta. omalla koneella vähän sinertää ja näyttää semihyvältä. katsoin koulun koneelta ja toiseltakin, keltainen. mistä tulee harha ja kuka on oikeassa?

hölmö

2012-02-02T21:37:00.000+02:00

Ylenpi kuva on vuodenvaihteelta -09-10, kaukaa tuolta pohjoisesta. Silloinkin oli kylmä, vähän.

Alempi taas on lämpimämmältä ajalta ja elokuulta 2011 paljon etelämpää.

Ja mitä? Ei mitään.

epäonnistut, kuiteski

2012-02-02T01:04:00.000+02:00

Kymmenen yötä plus tämä. Olen koittanut valmistautua henkisesti, psyykannut itseäni olemaan mahdollisimman reilu pikkukoiralle ja miettinyt, miten tämän reiluuden ja varmuuden ja luottamuksen käytännössä hoidan. Voisinko kokeessa olla jännittämättä? Muistan, kun vajaa vuosi sitten ensimmäisessä möllitokossa osoitin jonkinlaista epäluottamusta Norria kohtaan; jarrasin seuraamisessa, kun en ollut varma tuleeko se eläin sieltä. Todellisuudessa se seurasi hyvin ja oikealla paikalla. Tuomari sanoi mulle, että pitää luottaa, varsinkin noin hienoon koiraan. Niin, voisinko.

En saa tarpeekseni jostain kokeesta puhumisesta, pitää vähän selkeyttää tätä juttua. Mikä siinä on niin kamalaa? Yksi koe, hei oikeesti. Pitäisi varmaan vaan kisata paljon, tulisi sellanen rutiini. Ainiin, eihän mulla ole koiraa semmoseen. Yhden jo pilasin.

1. Koira lamaantuu kehään. Ratkaisu: sanon tuomarille, että ok keskeytän. Se siitä? Sen jälkeen ainakin tiedän, mikä menee vikaan.

2. Treenin määrä ei sittenkään riitä. Ilmoitin Norrin kokeeseen sen takia, että ajattelin, että kolmessa kuukaudessa ei mitään merkittävää eroa tule. Jos eläin ei täysin lamaannu, se saa ihan helposti ykkösen, sanoisin. Siinä mielessä hätää ei ole, mutta kun se on niin tulkitsematon. Siinä missä tunnen Sirin ihan kokonaan ja tiedän mitä se milloinkin tekee, Norri on edelleen vähän arvoitus. Enkä nyt takaa mitään ykköstä, olen aika varma, ettei se saa siitä. Mutta jos ei yritä, ei voi tyriä.
Eniten pelottaa paikkamakuu. Miksi? Norri ei harrasta nousemista ja se pysyy maassa vaikka 15min, ahdistuksissaan nousee korkeintaan istumaan tai näyttää kurjalta. Mutta fakta, täysin tuollaista tilannetta ei ole ikinä ollut. Siitä olen aika satavarma, että vaikka se kuinka nousisi, se ei takuulla KOSKAAN voisi uskaltaa mennä yhdenkään muun koiran luokse, tai juosta ympäri hallia holtittomasti, eli ei häiritsisi edes muita.
Muistan kyllä varsin hyvin ne Sirin kokeet, jossa olen tullut piilosta kutsutuksi. Pitäisi vaan luottaa, enemmän pahaa teen, jos olen itsekin epävarma.

3. Suunnilleen kaikki tietää, että KOE ja varsinkin jos lukee parhaillaan tätä, niin todellakin tietää. Pikkueläin menee jo avoimeen, sehän on ihan pieni. Kaikki on että HAAHAA SURKEE. Toisaalta, ihan sama. Vaikka saataisiin nolla pistettä, onko se pois muilta? Ei, eikä edes multa. Eikä ole mun ongelma, vaikka häiritsisi jotakuta. Ainiin, haluisin olla hyvä.

4. Eläin kulkee ihan luimussa paikalla ja kuola valuu suupielistä koska automatka on hirveetä. Tämän lisäksi se ei uskalla tyyliin kävellä. En taida itsekään olla ihan tasapainoisin, voin kuvitella tilanteen ja mikä hermostus siitä kuitenkin syntyy, että VOITKO EES YRITTÄÄ. Väärin, näin on, missä se koiraa tukeva ja varma ohjaaja. Ei ole.

5. Kaikki muu mitä en osaa nimetä. Tyhmä on se, joka tekee tästä näin ison jutun. Koitin vaan saada ajatukset kasaan, ei näitä ole pakko lukea jos rassaa. Ja silti tein.

Käytännössä mulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kun luottaa koiraan. Siinä vaiheessa en voi tehdä enää mitään muuta. Se joko osaa tai ei, niin en ainakaan pahentaisi tilannetta.

Tää menee aina tämmöseksi. Siis just tämmönen.

PS. jee väärin meni myös lauantaina

JEE

2012-01-28T21:18:00.000+02:00

Koska Siri ei ole koira, joka vaan pysyisi useistakin toistoista huolimatta moodissa "JEE", on Norrinkin tokotreenatessa mielentila on se oleellinen asia: treenien on oltava ihan JEEJEE ja maailman parasta, ja niin se kyllä onkin. Tämän kustannuksella tekniikka on ihan hukassa, mikä ei sikäli haittaisi, harmi vaan, että se luultavasti vähentää pisteitä kokeessa... Yksi aamu myöhästyttyäni koulusta ehdin aamulla treenata ja hajotin yhden liikkeen. Norri oli ihan JEE! Se keskeneräinen luoksarikaan ei ollut niin helppo työstettävä, näin kahden viikon päästä olevaa koetta katsoessa. Tällä menolla luvassa on suunnilleen nolla pistettä. :--D

Kuitenkin video tältä päivältä! Seuratessa Norri edistää noin kaksi metriä, minkä vuoksi en kehdannut laittaa edes videolle... Samoin oli pakko ottaa osasta ääniä pois, jostain syystä.

Mutta on se aika hassu eläin! Tykkään kun se loikkii. Oli kylmä ;-(

vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan

2012-01-21T22:48:00.001+02:00

Voisiko joku kertoa, mikä on nimeltään kappale, josta pieni lainaus on otsikossa. Häiritsee, kun en tiedä. Google ei tällä kertaa auttanut.

Eilispäiväkuvat! Oli aika jännää, vaikutuin.

Näättekö tuossa vieressä on tuo kertomusosa. Siinä mainitaan poikkeamiset aiheesta. Semmonen vois olla just niinkun tämä.

Ajallisesti tämä kuva on otettu helmikuussa 2010, joskin lumen puolesta vastaa lähestulkoon tätäkin tilannetta. Metsässä ja pellolla ei auta mikään, kotiin tullessa on kuskattava itsensä ja koirat suoraan kylppäriin. Lunta on kengät ja huput ja koirat täynnä ja sen lisäksi märät lapaset ja kaikki vaatteet, pitää koirille viskoa lunta ja lähes poikkeuksetta rämpiessä suunnattomassa lumimäärässä, aina siellä kaatuu.

Vaihtoehto olisi lenkkeillä siististi tiellä. Vitsit kuin tylsää?

eräänlainen erävoitto?

2012-01-19T17:50:00.001+02:00

Uusia kuvia ei ole niin sitten yhtään :-(

Mutta se ei suinkaan ollut se asia! Eilen kävin Norrin kanssa vähän urheilukentällä, tiesin että siellä on varmasti hienona iltana PALJON lapsia luistelemassa. Ja niin olikin!
Norri pälyili ensin lapsosia, eihän ne vaan tule lähemmäs ja hyökkää pienen kimppuun. Päästin eläimen irti, se oli ihan hukassa, pälysi vaan. Lelulla ei ollut mitän arvoa, ei kinostanut kun pitää pälytä.
Laitoin eläimen maahan, hetsasin lelulla, se oli ihan syöksymässä ja syöksähtikin, sikäli ei haittaa. Kun lopulta sai varsinaisen luvan, loikkasi patukkaan kiinni aivan raivolla. Yhtäkkiä paha maailma ja lapset oli unohdettu?

Norri vapautui kerran aatoksesta, että maailma kaatuu päälle ja kovaa. Sen jälkeen se repi lelua ihan normaalitilassa, pitkälti välittämättä ympäristöstä. Vaikka vieressä huutaa lapset ja paikka on vieras ja ne kolisuttelee niillä mailoillaan, pienen eläimen ei tarvitse vetää korvia taakse ja kulkea matalana.

Se teki ok kaukot ja seuraamista ja piilomakuuta, piilopaikkana toimi välinevarasto/pukukoppi, joka oli auki ja jonne toissakesänä vahingossa suljin Sirin. Tämä sivuhuomautus ei liittynyt millään tapaa tähän, mutta silti kaiken Norri hoiti normaalitilassa.
Ehkä on varhaista iloita, eikä se tarkoita, että kaikki on tietenkään kunnossa. Silti jossain onnistuttiin, ja edes kerran saatiin pahasta tilanteesta hyvä tavalla, joka saattaa toimia vastaisuudessakin. Ei välttämättä kaikkialla eikä aina eikä välttämättä ollenkaan, mutta ehkä.

Osa lapsista olisi tahtonut tulla silittämään voi-niin-söpöä Norria, joka on niin ooooi kun tarraa patukkaan. En voinut antaa lupaa, harmi ettei Siri ollut mukana, se olisi ollut niin silityskoira.

PS. huomenna tää KLIK!

viikko 2 ja seuraavat

2012-01-16T19:12:00.001+02:00

Viikko nro kaksi! Vaikka kuinka olin menossa Norrin kanssa lähikokeeseen toukokuussa, alkoi vaivata, että enhän minä nyt jaksa odottaa. Onhan tää vähän arpapeliä, mutta sikäli en usko, että suurtakaan muutosta mihinkään suuntaan tapahtuu kolmessa kuukaudessa. Joten kokeeseen, kävi miten kävi ja eihän tämä vakavaa ole. Katotaan.

NONIIN kuiteskin. Viime viikolla kertaalleen vieraspaikkatreenit, kaksi ns. koetreeniä ja kerran myös liikkurin sain. Tällä viikolla avoimen liikkeistä ohjelmistossa kaikkia lukuun ottamatta luoksaria ja maahanmenoa.

Oikeastaan mistään ei erityisempiä, kaikki sujuu ihan semisti. Seuraaminen vaatii vähän pysähdystreenejä, nouto ja hyppy ehkä liikkuria. Seisominen on ok ja kaukot vaatii vähän vielä varmuutta erilaisilla alustoilla. Luoksarin stoppi on vähän kesken, mutta kyllähän sen nyt kuukaudessa kasaan saa...

Joten, toimintasuunnitelma kuukauden ajalle on seuraavanlainen:

kaikenlaisia paikkamakuutreenjä, kaikki ylös
toimiminen myös matalassa vireessä (jännittäminen, pelotus)
koetilanteen miettiminen, mitä pitää vielä ottaa huomioon, kuinka voi valmistautua henkisesti etukäteen?

tämä tie

2012-01-13T23:53:00.000+02:00

On vähän hämmentävää oikaista sikäli tutun metsän kautta, ja risteyksessä miettiä, mihin suuntaan sitä nyt lähtee.
Ei enää hahmota olinpaikkaa, pelkkiä lumisia puita.

Ainiin, nää on ihan loistavia:

avaruudesta pudonnutta poppia

hehe

viikko 1

2012-01-09T19:27:00.001+02:00

Luvassa ylösmerkintä Norrin viime viikon tokotreeneistä, huikatkaa että kuuluisi treeniblogiin. Ei tää jako toimi. Sirille varattu pieni palsta lopusta. :-) Se on niin hiano ettei tartte enenpää.

Treenikerrat ja muu sälä on muualla ylhäällä, joten yleispiirteittäin liikkeiden treenaaminen ja eteneminen. Treenaamiset muualla kun kodin välittömässä läheisyydessä jäi kahteen kertaan, jotka tosin molemmat sujui pelottomasti ja normaalitilassa. Ehkä toivoa on?

Avoimen liikkeistä treenattiin kaikkea muuta, paitsi kaukoja. En ole nimittäin vielä päättänyt, tahdonko opettaa sille jo heti aluksi voi-kaukot etutassut paikallaan, ja se vaatii vielä töitä. Sikäli eläin osaa avokaukot takapää paikallaan, mutta sitä on ihan turha vahvistaa, kun olen ihan hukassa, millaiset kaukot sille edes tahdon...

Paikkamakuuta teetin lähinnä aina kaiken sivussa, ulos mennessä tai rakennellessa ruutua tai ennen ruokaa tai mitä tahansa. Kokeenomaisia ei, piilossakin vaan lyhyita aikoja. Kerran oli huima, Norri oli ala-asteen pihassa hetken piilopaikkamakuussa rennosti, vaikka aikalailla vieressä huusi toinen koira!

Seuraamisesta hiottiin lähinnä pysähdyksiä ja käännöksiä, pääasiassa se on oikein norrimaisen sievää ja söpöä.

Kaikista jäävistä (istuminen, maahanmeno ja seisominen) tehtiin erottelua ja kaikkea yleistä. Maahanmenossa Norri jää usein aika vinoon. Seisominen sekottuu helposti maahanmenoon jos näitä tekee sekaisin, mutta onnistuessaan oikein täpäkkä. Istuminen on unohtunut, vaatii vähän muistuttelua!

Luoksetuloa vaan yksi treeni, en osaa taaskaan päättää, onko parempi käsimerkki vai suullinen käsky. Olen tehnyt molempia sekaisin, joten periaatteessa se osaa molemmat. Valinta on vapaa.

Nouto on niin kovin söpö! Ihan mainio, ainoa mahdollinen virhe on mahdollinen varastaminen....sitä tapahtuu harvoin, mutta oikeastaan en edes jaksa tehdä hirveää ryhtiliikettä saadakseni sen kokonaan loppumaan...

Hyppy ok, vaatinee vähän vinoja!

Voi-liikkeistä treenin alla oli istumisen lisäksi ruutu, kaukot ja kertaalleen tunnari.

Ruutu on niin hieno, eläin pinkoo hillitöntä vauhtia ja näyttää hahmottaneen, minne on juostava, tätä on tehty siis näyttönä, mitä olen pikkuhiljaa jättänyt aina vaan vähemmälle. Paikka ei ole niin selvillä, mutta ei se ole niin justiinsa.

Kaukoja ja tunnaria naksuttelin sen verran, että varmistuin, että jotenkin olisi saatava rauhallisempi mielentila aikaan. Kysymys lienee siis, miten.

Lisäksi ns EVL:n puolelta merkkiä ja paikkaistumista. Merkkiä kiertämällä, erittäinkin toimiva taktiikka! Paikkaistuminen vaatisi hitaampaa etenemistä, olen liian malttamaton.

Kokonaisina liikkeinä koko viikolla tehtiin vaan kerran nouto ja avohyppy. Ne ok. Lopuksi useissa treeneissä kahden lelun leikki, ja sekin paranee!

Siri on treenaillut vähän kaikkea sivussa.
Koitan saada sille aikaan huikean pk-tottiksen ja hirveän raivon tekemiseen päälle. Lähinnä ollaan tehty seuraamista niin, että tiputan sille vaan aina patukan ylhäältä palkaksi. Paikka on pikkuhiljaa mennyt taaemmaksi ja kontakti enemmän ylöspäin, eikä poikita tai paina, mutta silti siisti! Hiljaa hyvä tulee, toivottavasti. :-)

Siri on saanut palkkansa lähinnä lelujen muodossa, ja se vaikuttaa. Se on niin siisti ja leikkii ihan raivolla. Jos olisin vaan silloin aikanaan malttanut tehdä sen kanssa hyvät pohjat ja rauhassa, se voisi olla nyt jo vaikka missä... Ei auta itkeä tätä enää, meni jo ja nyt suunta on ylöspäin. On muuten hieno!

Kaksi krt tehtiin ns esineruutua niin että eläin sai vaan hakea tuttua lelua täpinöissään ja kaukaa ja suoraan.

Kerran lumelle keppejä jäljen mukaan, nosteli ne ok, palkkasin patukalla. Se on niin hirveän varovainen jäljellä, päätavoite on saada sinnekin raivo leikkimällä. Nyt jo kerralla oli huomattavasti, että se aina vaan reipastui kun huomasi, että MÄÄHÄN TEEN OIKEIN.

kuin kuuta nousevaa

2012-01-08T14:48:00.000+02:00

Tää on niin kivaa, olen aina ihan fiiliksissä kun pääsen pistämään treeniliivin päälle ja rakentamaan ruutuja ja naksuttelemaan eläimille. En voi YMMÄRTÄÄ, miksi olen jättänyt tämän, musta on ihana analysoida juttuja ja treenata, ei se ole mikään taakka.
Mulla ei koko syksynä ole ollut aikaa, täydet jaksot ja suurin osa kursseista semmosia, mihin on tosissaan pitänyt tehdä töitä, vaikka kieltämättä, aina en ole sitäkään hoitanut ihan kunnialla.

Otin vielä yhden kurssin pois ensi jaksolta, en tiedä, olisiko se ollut tärkeäkin. Kaiken sen uhallakin, nyt ei enää jaksa. Nyt aika hyppiä metsissä ja treenata koiria.

PS.

MÄ KAIPAAN BUSSIN VALOJA
KUIN KUUTA NOUSEVAA
OLEN ETSIMÄSSÄ VALON PISAROITA

suunnitelma ja yksi ratkaisu

2012-01-05T23:33:00.000+02:00

Päädyin silppuamaan vanhoja isoruutuisia koesuttupaperikonsepteja ja jouluisia käytettyjä lahjapapereita ja askartelin niistä kaikki mahdolliset treenikartastot. Niin, että treenit on mahdollista merkitä vaan raksimalla, kaikista yksinkertaisinta. Olen todennut, että kirjoittaminen on ihan turhuutta, samoin treeniblogi siinä mielessä, että sinne kirjoittaa ylös vaan treenejä. Ei auta eikä oleellisinta ole jokaisen treenin kirjoittaminen ylös liike kerrallaan. Se vie hirveästi aikaa, liikaa. Ja jos se menee siihen, ettei kirjoita jokaisista, siinä vaiheessa on ihan yhtä tyhjän kanssa jos se on vaan sellaista ylösmerkintää. Riittää, kun on ylhäällä, kuinka usein on treenannut ja mitä liikkeitä, pysyy suunnilleen kartalla. Pohdinnat ja analysoinnit on asia erikseen.

Eilen kävin myös apteekissa, ihanan märän lumisateen saattelemana, olin ihan märkä ja pyörä suti. Kävin hakemassa DAPit ja on pieni ja vaimea toivo, että se auttaa Norrille matkapahoinvointiin, tällä hetkellä muuta mahdollista ideaa ei liene. En itse koskaan varsinaisesti tätä vaihtoehtoa pitänyt ajatuksissa, vaikka se siellä kävi, mutta se vaikutti niin kaukaiselta ja mahdottomalta. Mutta kaikkea lienee syytä kokeilla, onneksi tämä tuli jutellessa esille.

Ja kaiken lisäksi lunta on tullut ihan hillittömän paljon viime yön jälkeen. Se on aika jees. Pääsin riemulla lapioimaan lunta pihasta useampaan otteeseen.
Siri rakastaa lentäviä lumipaakkuja, minä en rakasta Norrin turkkiin tarttuvia samanmoisia.

välttämättömyys

2012-01-01T12:52:00.000+02:00

tavoiteltavana vuoden 2011 varalle oli:

SIRI

toko TK2
agility KISAAMAAN!
PK BH-koe, jäljestys
muuta terveenä pysymistä ja elämän pitämistä mukavana

Tokon osilta TK2 oli jo lähtökohtaisesti tyhmyyttä tavoitella. Koiralla, joka on kuin Siri, eikä kestä koetilanteita usein, tai edes vähän harvemminkaan. Meni jo, ei auta tajuta enää. Hienon AVO1 se kyllä haki heti ensimmäisestä avoimen kokeesta, mutta ohjaaja kaatoi koko pakan, eikä osaa lopettaa. Nyt osaan.
Vika ei siis ollut koirassa, se sai huikean tuloksen ja käytännössä tokotavoite saavutettu. Tähän liittyi kuitenkin se koko pakan pitäminen kasassa, joka se ei kyllä onnistunut, hajotin nimittäin tehokkaasti jälleen paikkamakuun ja vähän kaiken muunkin tajuamattomuudella, että koira ei pysty. Kuitenkin fiilis parani koko ajan, kokeissa eläimen fiilis oli jotain niin parasta, se loikki ja oli söp. Ihan mielissään kehuista. Ei se sille mitään voi, ettei vaan kykene.
Agilityssa aloitettiin kisaaminen, niin kuin oli tarkoitus. Nyt on sekin koettu, ja into taisi loppuakin siihen, ensi vuodelle ei ole lisenssiä tilauksessa.
PK-puolelta BH-koetta ei käyty, ei vieläkään. Se on ihan hyvä, koska treeniä on ihan liian vähän alla, katotaan ensi vuonna uudestaan! Jäljestettiin kyllä, ja into tähän varsinkin kasvoi huimasti PK-leirin myötä, joten jatkoa lienee luvassa!
Muuta, eläin pysyi terveenä ja olenko huomaavinani sen piristyneen ihan huimasti! Hieno on eläin, se taitaa vaan parantua vanhetessaan. Tai sitten vaan tarkkailen sitä eri kulmasta.
Näiden lisäksi Siri kävi kesällä näyttelyssä, ihan niinkun sivussa, mutta nappasi SERTin!

c. Sari Eskelinen

NORRI
toko kisalvalmis
agility esteopettelua
muuta paljon temppuja, muutama näyttely, normaalikäytös, terveystarkit

Voi Norri, mukavaa puhua tokosta. Tavoite kisavalmiudesta ylitettiin reilusti.Ttoisesta kokeesta reilun vuoden iässä tuli hieno ALO1 ja luokkavoitto ja samalla nuorten SM1! :-)
Agilitya aloiteltiin joiltain pieniltä osin vähän, ja oli aika hauskaa. Tosin itse en ole ihan viehättynyt lajiin, joten saanee olla! Se on semmosta ihan kivaa, mutta niin.
Muutkin sujui sinällään, terveystarkit käytiin ja yksi näyttely, joka oli ihan riittävä, tuloksena EH. Jonkin verran päänvaivaa tuotti se, että eläin pelkää useinkin aika hilllittömän paljon, eikä kestä autoilua liki ollenkaan. Tähän saattaa kariutua vähän kaikki, mutta katotaan eteenpäin, luovuttaminen ei ole vielä lähistöllä. Normaalikäytöksestä en ole aivan varma, Norri on hanskassa erittäinkin mukavasti, mutta se huutaa.

tavoitteet vuodelle 2012:

SIRI

PK BH, systemaattinen jälkitreenaus
muuta uusia temppuja! rapsuteltavana olemista!

Tokon ja agilityn sijasta luvassa on keskittymistä PK-juttuihin, ja toivoisin, että ihan oikeasti niin että siinä voisi joskus JOSKUS ehkä harkita kisaavansa. BH-kokeella nyt ei ole mikään kiire edelleenkään, vaikka se oli lojunut tavoiteltavien listalla jo parisen vuotta.
Jälkitreenaukseen lienee aiheellista hakea hieman oppia muualtakin. Tottispuolen siirtäminen lähinnä lelupalkalle olisi toivottavaa.
Muuten Siri on aika hieno koira. Se osaa olla ihan kivasti joka paikassa, varsinkin kun tänä vuonna on matkailtu, se osaa olla harvinaisen asiallisesti. Soisin sen pysyvän terveenä, vaikka se lienee itsestäänselvyys. Kivaillaan sitten vaan, ei turhia stressaamisia.

NORRI
toko AVO1, suunnitelmallinen treenaaminen voittajaa (ja evl) varten
muuta elämän pelosta yli pääseminen ja kaikki siihen liittyvät ongelmat

Tokosta järkevää treenaamista. Tuloksilla ei sikäli kiire, mennään sitten kun on valmista. Tahto on kuitenkin ylöspäin ja kehittyä ja olla paras. Se on suunta, mutta sinne pääsy on vielä auki.
Muihin tokourakin voi sitten katketa, ellei niistä päästä eroon. Kaikkien ongelmien ratkaisu on aika iso juttu, mutta suurimmista yli pääseminen olisi aika passeli.

Kokoelman täydellistyessä tilanne on muuttunut olennaisella tavalla. Saavutus on tehnyt itsensä tyhjäksi. Postimerkkeilyn tarkoitus oli sittenkin tavoittelu, ei valmiiksi saattaminen. Kun kokoelmasta ei puutu enää mitään, on hemulin nenän edessä yllättäen.. ei mitään tavoiteltavaa. Ei-mitään. Niinpä hänen on pakko kysyä itseltään kysymys: mitä seuraavaksi? Hän ei enää olekaan postimerkkeilykone vaan valitsemaan pakotettu hemuli. Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

voitte mennä jänösinä ihan luvalla

2011-12-29T09:10:00.000+02:00

junassa oli kivaa lukea hyödyllisiä, olen kahdessa päivässä päässyt puoli kirjallista ekaa kurssia, nyt sujuu hyvin. en kestä sitä tekstiä. ei ristiriitaa, näennäinen sellainen.

tänään aamulla aikaisin aamukahvien jälkeen heitin treeniliivin päälle (käytin kesällä ehkä kolme kertaa, sen jälkeen se on lojunut naulakossa!) ja olin ihan fiiliksissä ja lähdin kentälle, tästä tää lähtee taas.

välillä ei onnaa ja tuntuu turhalta. mutta unelmia ja haaveita pitää silti olla, ei se ole väärin.

2011: 22. joulukuuta 7:30

2011-12-22T18:54:00.000+02:00

"Talvipäivän seisaus eli vuoden lyhin päivä on 21. tai 22. joulukuuta. Entisajan ihmiset arvelivat, että aurinko on silloin pesässään. Jos pesäpäivinä pakkanen paukkui, uskottiin, että lopputalvesta tulee leuto.

Kun aurinko kiipeää pois pesästään, valoisa aika pitenee nopeasti. Kun päivä on lyhimmillään ulkovalojen ja ikkunoille sytytettävien kynttelikköjen valo hehkuu lämpöä. Myös ohikulkijat saavat osansa valoilosta. Joulun valot muistuttavat entisajoista, jolloin juuri jouluna valoa käytettiin arkea enemmän."

Talvipäivänseisaus on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella ja pohjoisella pallonpuoliskolla on vuoden lyhin päivä. Auringon deklinaatio on minimissään ja pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan.

Eteläisellä pallonpuoliskolla on samaan aikaan kesäpäivänseisaus, joka on vuoden pisin päivä, eikä aurinko laske lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella.

2011: 22. joulukuuta 7:30 LÄH DE

ehkä tästä selvitään.

postita viimeistään 15.12.

2011-12-16T14:38:00.000+02:00

hups.

2011-12-10T21:27:00.000+02:00

voi kamala sentään.

ostoskori

2011-10-12T18:19:00.000+03:00

"Honey Melon Ultramarine on lisätty koiriisi ja ostoskoriisi."

olin ilmoittamassa näyttelyyn.

mitä?

yöeläjä

2011-09-27T17:29:00.000+03:00

!!!!!!!!!!! HEIMO HARJAETANAT. Esim. ukkoetana suurin, 20 cm, kilpi tasaisen yksivärinen, metsässä, sienet ravintoa, kieli (radula), liikkuu öisin, Etelä- ja Keski-Suomessa. !!!!!!!!
LÄHDE: klik

27072010 klo 03:14

oljenkorsi

2011-09-24T18:27:00.000+03:00

klik

siitä se lähti

2011-09-17T01:30:00.000+03:00

syy treeniblogin salasanalle, tuli vaan semmonen olo. peräisin piilotetusta blogista, ennen kun se oli piilossa.

AKHJGAFDA

tää koiramaailma

satunnaisesti, tai aika usein, harkitsen pistäväni blogia piiloon. MITÄ JÄRKEÄ TÄSSÄ ON, IHAN HAUSKAA JNE.

kuunnellaanpa vaikka jotain sillä aikaa:

SUDEN VATSA

pikkusipi<3

"silti on pakko juosta kuin peura

usein on ihminen sudelle susi

-- ET KAI ENÄÄ KOSKAAN SYÖ PUNAISTA HILKKAA"